Koiraharrastaja olen ollut valtaosan elämästäni. Sain ensimmäisen koirani vuonna 2003 ja olen siitä asti harrastanut useita eri lajeja koirineni. Olen kilpaillut agilityssa useammalla koiralla ja nostanut kolme erirotuista koiraa kolmosiin, yhden arvokisatasolle. Agilityn lisäksi olen harrastanut muitakin lajeja, kuten tokoa, mejää, pk-jälkeä ja suojelulajeja. Harrastamisessa minulle tärkeintä ei ole nopea tie huipulle tai kovat kisatulokset, vaan mielekäs matka, itsensä kehittäminen ja koiran hyvinvointi edellä toimiminen - vaikka tykkään toki välillä testata taitoja kisakentilläkin.

Ensimmäiset koirani olivat walesinspringerspanieleita, joiden kanssa perehdyin agilityyn, tokoon, metsästyskoulutukseen ja mejään. Sitten tuli kelpie, jonka kanssa käytiin jokunen kerta paimentamassa, tokoiltiin voittajaluokkaan asti, kilpailtiin agilityn arvokisatasolla ja perehdyttiin palveluskoiralajeihin. Sen jälkeen minulla on ollut belgianpaimenkoiria, tällä hetkellä vielä yksi eläikeläismalinois Tapio (s. 2016). Aktiivisten harrastuskoirien virkaa hoitaa pieniamerikanpaimenkoira Kuisma (s. 2021) ja pitkäkarvainen hollanninpaimenkoira Kimmo (s. 2024).

Oman harrastamisen lisäksi olen jo nuoresta asti kouluttanut myös muita, ensin teini-ikäisestä alkaen rotujärjestön ja seuran toiminnassa, myöhemmin yrittäjänä. Pisin valmennuskokemukseni on agilityn parista, mutta olen kouluttanut myös tokoa, vetänyt pentukursseja ja opettanut ihmisiä leikittämään koiriaan.